A suezin kriisi, tunnetaan myös Siinain sota tai Kadeshin toiminta, oli Israelin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan hyökkäys Egyptiin vuoden 1956 lopulla tavoitteenaan saada Suezin kanava hallintaansa ja kukistaa Egyptin presidentti Gamel Abdel Nasser.
Kuitenkin Yhdysvaltojen, YK: n ja Neuvostoliiton poliittinen painostus pakotti kolme hyökkääjää vetäytymään, mikä nöyryytti Britanniaa ja Ranskaa ja valtuutti presidentti Nasserin.
Katso lisää
Tiedemiehet käyttävät teknologiaa avatakseen salaisuuksia muinaisessa egyptiläisessä taiteessa…
Arkeologit löytävät upeita pronssikautisia hautoja…
Kolme maata saavuttivat joitain sotilaallisia tavoitteita, mutta Suezin kanava oli suljettu kuudeksi kuukaudeksi lokakuusta alkaen vuodesta 1956 maaliskuuhun 1957, jolloin YK muodosti UNEFin rauhanturvaajia valvomaan Egyptin ja Israelin rajaa.
Suezin kanava avattiin vuonna 1869 Ranskan ja Egyptin hallitusten yhteisrahoittaman rakentamisen valmistuttua. Sitä hallinnoi ja operoi Suezin merenkulkukanavan Universal Company, ja ympäröivä alue pysyi Egyptin alueena.
Rakenne lisäsi maiden välistä kauppaa ja auttoi eurooppalaisia siirtomaavaltoja hallitsemaan siirtomaita. Vuonna 1875 Egypti myönsi 44% osuudestaan kanavasta briteille, ja ranskalaiset säilyttivät enemmistön osakkeista.
Kun Yhdistynyt kuningaskunta hyökkäsi Egyptiin vuonna 1882, he ottivat hallintaansa maan, mukaan lukien itse kanavan. Kanava julistettiin neutraaliksi vyöhykkeeksi vuonna 1888 Konstantinopolin konventin aikana. Kanava oli vuoden aikana strategisesti tärkeä Ensimmäinen se on Toiset maailmansodat kuljetusreittinä.
Toisen maailmansodan jälkeen britit lujittivat ja vahvistivat asemaansa Suezissa. Kanavasta tuli kasvavan jännityksen lähde Anglo-Egyptin suhteissa. Vuonna 1951 Egypti mitätöi sen Anglo-Egyptin sopimus 1936, joka myönsi briteille kanavan vuokrasopimuksen 20 vuodeksi. Britit kuitenkin kieltäytyivät vetäytymästä, mikä johti sotilasvallankaappaukseen 25. heinäkuuta 1952, joka teki Egyptistä tasavallan.
Egypti joutui Israeliin suuntautuneiden lastien ja lähetysten tutkimiseen ja takavarikointiin, kun ne kulkivat Suezin kanavan läpi. Vuonna 1951 YK: n turvallisuusneuvosto puuttui Egyptiin lopettaakseen rajoitukset ja kaiken kitkan tämän kuljetuksen kanssa.
Vuonna 1954 Nasser sponsoroi hyökkäyksiä Israelia vastaan, mikä laukaisi sarjan kostooperaatioita. Hän harjoitti myös politiikkaa, joka tekisi tyhjäksi brittiläisen tavoitteen Lähi-idässä, mikä lisäisi vihamielisyyttä Egyptin ja Britannian välillä.
Heinäkuussa 1956 Nasser kansallisti Suezin kanavan, jäädytti kaikki Suezin kanavayhtiön varat ja sulki kanavan Israelin laivaliikenteeltä. Britit päättivät puuttua asiaan sotilaallisesti saadakseen kanavan takaisin hallintaansa. Nasserin toiminta raivostutti myös Ranskan hallituksen, joka myös päätti sotilaallisesta väliintulosta.
Israelin sotilaallinen operaation suunnittelu keskittyi Sharm el-Sheikhin kaupungin vangitsemiseen, mikä mahdollistaisi pääsyn Punaisellemerelle. A Gazan kaistale se oli myös tavoite, koska se oli Fedayeen-ryhmän harjoituskenttä.
Israelin ilmavoimat aloittivat konfliktin 26. lokakuuta 1956 kello 15.00 hyökkäyssarjalla Siinaille. Egyptin joukot puolustivat voimakkaasti, mutta olivat ylikuormitettuja ensimmäisenä päivänä ja raportoivat 260 ihmisen uhriksi.
30. lokakuuta 1956 Egyptin laivasto lähetti sotalaivansa Haifaan. Israelin joukot kuitenkin valtasivat aluksen, mikä vaurioitti aluksen moottoria. 31. lokakuuta brittijoukot liittyivät sotaan Punaisenmeren pohjoisosassa. Sota voimistuu seuraavien viiden päivän aikana, ja myös Ranska osallistuu sotaan.
Uhrien määrän arvioidaan olevan yli 3 000, ja Egypti raportoi eniten uhreista. Brittien mukaan kuolleita oli 16 ja haavoittuneita 96, kun taas ranskalaisissa kuolonuhrien joukossa oli kymmenen kuollutta ja 33 haavoittunutta. Israel kirjasi 231 kuolemantapausta ja 900 loukkaantumista, kun taas egyptiläisten kuolonuhrien joukossa oli 100-3000 kuolemaa ja 4000 loukkaantumista.
