John Dewey oli amerikkalainen filosofi ja kouluttaja, joka auttoi löytämään pragmatismin, filosofisen koulukunnan, joka oli suosittu 1900-luvun alussa.
Hän oli myös keskeisessä asemassa koulutuksen edistyksellisessä liikkeessä, koska hän uskoi vahvasti, että paras koulutus sisältää "tekemällä oppimisen".
Katso lisää
Tutustu Magda Soaresin elämäkertaan ja hänen tärkeimpiin teoksiinsa
Kuka oli Emmi Pikler? Tutustu sen historiaan ja menetelmiin
John Dewey syntyi 20. lokakuuta 1859 Burlingtonissa, Vermontissa. Hän oli kolmas Archibald Deweyn ja Lucina Artemisia Richin neljästä lapsesta. Hänen isänsä oli paikallinen kauppias, joka rakasti kirjallisuutta. Hänen äidillään oli ankara moraalinen taju, joka perustui hänen uskoonsa kalvinismi.
Hän oppi muista kulttuureista tarkkailemalla kotinsa lähellä olevia irlantilaisia ja ranskalais-kanadalaisia siirtokuntia. Lapsena hän työskenteli sanomalehtien jakelussa ja puupihalla. Vieraillessaan Virginian armeijassa palvelevan isänsä luona hän näki omakohtaisesti Yhdysvaltain sisällissodan (1861-1865) kauhut.
Koska Dewey ei tiennyt mihin uraan ryhtyä, hän harkitsi uraa professorina. Etsittyään jonkin aikaa työtä, hänen serkkunsa, seminaarin johtaja (paikka, jossa papit koulutetaan) Pennsylvaniassa, sai hänelle työpaikan opettajana. Hän palveli siellä kaksi vuotta.
Dewey luki filosofiasta vapaa-ajallaan. Kun hänen serkkunsa erosi, Dewey menetti työnsä. Hän palasi Vermontiin tullakseen yksityisen koulun ainoaksi opettajaksi.
John Dewey valmistui Vermontin yliopistosta ja vietti kolme vuotta lukion opettajana Oil Cityssä, Pennsylvaniassa. Sitten hän opiskeli vuoden G: n johdolla. Stanley Hall Johns Hopkinsin yliopistossa Amerikan ensimmäisessä psykologian laboratoriossa.
Suoritettuaan tohtorintutkinnon Johns Hopkinsissa Dewey jatkoi opettajana Michiganin yliopistossa lähes vuosikymmenen ajan. Vuonna 1894 Dewey hyväksyi Chicagon yliopiston filosofian, psykologian ja pedagogiikan osaston puheenjohtajan viran.
Juuri Chicagon yliopistossa Dewey alkoi virallistaa näkemyksiä, jotka vaikuttivat niin voimakkaasti pragmatismina tunnetulle koulukunnalle.
Dewey jätti lopulta Chicagon yliopiston ja hänestä tuli filosofian professori Columbian yliopistossa vuodesta 1904 eläkkeelle jäämiseensä vuonna 1930. Vuonna 1905 hänestä tuli American Psychological Associationin presidentti.
Hän oli yksi ensimmäisistä, joka varoitti Adolf Hitlerin (1889-1945) valtaannousun vaaroista Saksassa ja Japanin uhkasta Kaukoidässä. Hän kuoli 1.6.1952.
Pragmatismin puoltama pääasia on, että idean arvo, totuus tai merkitys piilee sen käytännön seurauksissa. Dewey auttoi myös perustamaan useita pedagogisia tutkimuslaboratorioita Chicagon yliopistoon, joissa hän saattoi suoraan soveltaa pedagogisia teorioitaan.
Deweyn työllä oli ratkaiseva vaikutus psykologiaan, koulutukseen ja filosofiaan. Häntä pidetään usein yhtenä 1900-luvun suurimmista ajattelijoista. Hänen painotuksensa progressiiviseen koulutukseen vaikutti suuresti kokeilujen käyttöön pikemminkin kuin autoritaariseen koulutukseen.
Dewey on uransa aikana julkaissut yli 1000 kirjaa, esseetä ja artikkelia useista eri aiheista, mukaan lukien koulutus, taiteet, luonto, filosofia, uskonto, kulttuuri, etiikka ja demokratia.
Dewey uskoi vakaasti, että koulutuksen ei pitäisi olla vain sitä, että opettajat saavat oppilaat oppimaan irrationaalisia tosiasioita, jotka he pian unohtaisivat.
Hän kannatti, että oppimistavan tulisi olla kokemusten matkaa, rakentaa toisilleen ja luoda uusia kokemuksia. Dewey koki myös, että koulut yrittivät luoda maailman, joka on erillinen oppilaiden elämästä.
Koulun toiminta ja opiskelijoiden elämänkokemukset tulee kytkeä toisiinsa. Jos näin ei tehdä, todellinen oppiminen olisi mahdotonta.
Opiskelijoiden katkaiseminen psykologisista siteistään eli yhteiskunnasta ja perheestä tekisi heidän oppimismatkoistaan vähemmän mielekästä ja siten oppimisesta vähemmän mieleenpainuvaa. Samoin koulujen piti valmistaa oppilaita elämään yhteiskunnassa.
Miehet eivät ole koskaan täysin käyttäneet hallussaan olevia voimia hyvän edistämiseen, koska he odottavat jonkun ulkopuolisen voiman tekevän työn, josta he ovat vastuussa.
Oppia? Varmasti, mutta ensin, elä ja opi koko elämä, elämässä.
Ajattelemme vain, kun kohtaamme ongelman.
Koulutus on sosiaalinen prosessi, se on kehitystä. Se ei ole valmistautumista elämään, se on elämä itse.
Vapauden vaatimus on vallan vaatimus.
Ihmisluonnon syvin halu on halu olla tärkeä.
