On yleistä, että kun ajattelemme Toinen maailmansota, mielemme kääntyy nopeasti Euroopassa ja Aasiassa käytyihin taisteluihin.
Brasilialla oli kuitenkin myös oma tuskallinen lukunsa tässä maailmanlaajuisessa konfliktin historiassa. Koillisosa joutui elokuussa 1942 yhtäkkiä sodan valokeilassa todistamaan tuhoisia tapahtumia, jotka muuttivat kansakuntamme kulkua konfliktissa.
Katso lisää
Puhdasta charmia! NÄMÄ ovat kohteliaisuuksia, jotka dominoivat kaikkia miehiä
Rasvaiset hiukset: tärkeimmät myytit ja totuudet tästä tilasta
Kuvittele normaalisti seesteiset ja lämpimät vedet Koillis Brasilian maa muuttui taistelukentäksi. Syy? Uhkaava saksalainen sukellusvene, joka tunnetaan nimellä U-507, kokeneen Harro Schachtin komennossa.
(Kuva: Wiki Commons/Reproduction)
Vain kolmessa päivässä tämä sukellusvene aloitti säälimättömän hyökkäyksen Brasiliaan torpedoiden seitsemän sen kauppa-alusta.
Elokuun 15. päivänä tavallisesti rauhanomaisia matkoja tehneen Baependi-aluksen kimppuun hyökättiin julmasti purjehtiessaan Sergipen rannikolla. Yllättäen 306 matkustajasta vain 36 selvisi hengissä ja menetti 270 ihmistä.
(Kuva: Wiki Commons/Reproduction)
Selviytyneiden vuosien varrella jakamat tarinat epätoivosta ja ahdistuksesta ovat kylmiä muistutuksia sota.
Mutta tragedia ei pysähtynyt tähän. Pian Baependin uppoamisen jälkeen U-507 eteni Araraquara-alusta vastaan, joka purjehti pitkin samaa Sergipen rannikkoa. Seurauksena 131 matkustajasta 140:stä kuoli.
Hyökkäykset jatkuivat, ja Alukset, kuten Aníbal Benévolo, Itagiba, Jacira ja Arara, jakoivat samanlaisen kohtalon, mikä johti hämmästyttäviin 607 hengen menetykseen.
Jokaisella tarinalla on huipentumansa, ja U-507:n kauhun valtakunta oli päättymässä. Tammikuussa 1943, vielä Brasilian vesillä lähellä Piauía väijyvä natsien alus kohtasi kohtalonsa.
Lentokone alkaen Amerikan ilmavoimat hyökkäsi sukellusveneen kimppuun ja tuhosi sen tehokkaasti. Brasilia oli vihdoin vapaa U-507-uhan alla.
Nykyään tämän natsi-aluksen jäänteet lepäävät Atlantin valtameren pohjalla, ja ne toimivat hiljaisena todistuksena noiden kohtalokkaiden päivien tapahtumista.
(Kuva: Wiki Commons/Reproduction)
On tärkeää pitää tämä muisto elossa, ei vain uhrien kunniaksi, vaan voimakkaana muistutuksena. Sotaa kauhuineen ei saa koskaan unohtaa.
Muistamalla kunnioitamme henkensä menettäneitä ja vahvistamme sitoutumisemme rauhaan. Varmistakaamme, että tämänkaltaiset tapahtumat jäävät historian aikakirjoihin, jotta ne eivät koskaan toistu.
