A dynamiitti Se on räjähdysaine, joka koostuu nitroglyseriinistä ja imukykyisistä aineista. Nitroglyseriini on epävakaa materiaali ja herkkä kitkalle tai lämpötilan nousulle, mikä saa sen räjähtämään.
Tällä tavalla dynamiittia on runsaasti sarjakuvissa, kuten Road Runnerissa, mutta se on erittäin vaarallista eikä sitä pidä käyttää komedia.
Katso lisää
Brasilialaiset oliiviöljyt saavat palkintoja ja kansainvälistä tunnustusta;…
Valeuutisia! 10 valhetta Generation X Varttui uskoen – ja ehkä…
Vaikka dynamiitti esiintyy jopa lasten piirustuksissa, monet ihmiset eivät tiedä dynamiitin alkuperää. Katso lisätietoja joka keksi dynamiitin!
Dynamiitin luomisen alku tapahtui vuonna 1846 kemistin kanssa italialainen Ascanio Sobrero. Laboratoriossaan hän yhdisti glyserolin, typpihapon ja rikkihapon, mikä johti nitroglyseriiniin. Nitroglyseriini oli kuitenkin erittäin epävakaa ja räjähti helposti.
Alfred Nobelhän oli se, joka loi vakaamman räjähteen nitroglyseriinin ja piimaan seoksesta. Hän oli ensimmäinen materiaalin suuri valmistaja, mutta jo mainittujen ongelmien vuoksi hänen tehtaansa räjähti aiheuttaen hänen veljensä Emil Nobelin ja neljän muun miehen kuoleman vuonna 1864.
Tästä syystä Alfred omistautui nitroglyseriinin turvallisen käsittelyn löytämiseen. Sitten, vuonna 1867, hänellä oli idea sekoittaa materiaali toiseen imukykyyn: piidioksidiin.
Siten dynamiitin räjäyttämiseksi oli tarpeen sisällyttää sytytin, jonka myös keksi Alfred Nobel. Sytytin on valmistettu sytykkeestä, puisesta tapista ja ruudista. Siten dynamiitti laukeaa vain räjähdyksen vapauttaman shokkiaallon kanssa.
Vuonna 1867 Nobel sai patentin dynamiitille, mutta jatkoi tutkimusta. Tiedemies patentoi jo vuonna 1876 geligniitin, nitroglyseriinistä, selluloosasta ja muista hyytelömäisistä aineista koostuvan geelin.
Geligniitti puolestaan sen lisäksi, että se oli vakaampi kuin alkuperäinen dynamiitti piidioksidilla, osoittautui myös tehokkaammaksi, sen lisäksi, että se ei liukene veteen.
Lue myös:
