Taloustieteilijät mittaavat varallisuutta ja köyhyyttä monin eri tavoin. Kolme yleisintä mittaria ovat tulot, varat (rahana, arvopapereina ja kiinteistöinä kertynyt varallisuus) ja sosioekonomiset mittarit.
Viimeisen luokan toimenpiteet ylittävät taloudelliset tiedot. Ne kattavat myös terveyden, laadukkaan ruoan, imeväiskuolleisuuden, perushygienian ja muut ihmisten hyvinvointiin liittyvät näkökohdat.
Katso lisää
Maapallon yhdeksäs talous, Brasiliassa on vähemmistö kansalaisista, joilla on…
Kodinkoneet: katso, mitä tuotteita hallitus haluaa vähentää…
Tuloerot ovat todellakin köyhyyden taustalla, etenkin kehittyneissä maissa. Se viittaa tuloeroihin taloudessa eri yksilöryhmien ja kotitalouksien välillä.
Usein varallisuuserot saavat ihmiset tuntemaan itsensä rikkaiksi tai köyhiksi. Kehitysmaassa perhe, jolla on juokseva vesi, käsitelty jätevesi, kunnollinen ruoka ja vaatteet sekä pääsy terveydenhuoltoon ja koulutukseen, on varsin etuoikeutettu.
Kehittyneissä maissa, kuten Yhdysvalloissa, miljoonia ihmisiä, joilla on nämä asiat, pidetään kuitenkin köyhinä. Tämä tapahtuu, koska nämä asiat muodostavat näiden maiden olemuksen.
Köyhyyden tarkin määritelmä olisi sellaisen henkilön tila, jolla ei ole tavanomaista tai sosiaalisesti hyväksyttävää määrää rahaa tai aineellisia hyödykkeitä. Maailmanpankki tunnistaa alueet maailmassa, joilla merkittävä osa väestöstä elää alle 1 dollarilla päivässä.
Nämä ovat köyhimpiä ihmisiä maailman köyhimmillä alueilla. Paikkoja, joissa ruokaa, suojaa, sairaanhoitoa ja muuta tarpeellista on vaarallisen niukasti. Köyhyys on yleisintä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.
Yli 40 % väestöstä elää näillä alueilla alle 365 dollarilla vuodessa. Kaiken kaikkiaan yli miljardi ihmistä maailmassa on tässä tilanteessa.
